Raavinriuta kulkee, kuten on aina kulkenut, silmät auki ja päämäärää kohti.
Sillä ei ole epäilystäkään tavoitteistaan. Sen sisällä sykkii kaksi sydämenpuolikasta, jotka ovat yksilöitä kumpainenkin, mutta niistä muodostuu ajoittain suuri orgaaninen evoluution vallan merkki.
Taide on... elämäntapa minulle.
Eniten pidän itseäni kyseenalaisesti kirjoittajana.
Kirjoittaminen. Sitä teen, sitä rakastan, sitä haluan tehdä tulevaisuudessa.
Aikaani haaskaan siis eniten kirjoittamiseen, joskus öljyväreilläkin sotken. Valokuvaus on jäänyt vähälle rakkaan kamerani kuoleman vuoksi, rauha hänen sielulleen.
Ensiesiintymiseni oli Etelä-Suomen Sanomissa, 5-vuotiaana tehty prinsessakuva.
